”Alakko nää mua”, kysyy moni lapsi täällä Oulussa silloin, kun haluaisi olla jonkun kanssa. Miten teillä silloin kysytään?

Kysymyksessä on pohjimmiltaan iso asia. Sen voi jopa ajatella kysymykseksi: olenko minä sinulle tärkeä.

Aika usein kuulee vastattavan esimerkiksi, että ”en voi alakaa, kun äiti käski mua siivoomaan huoneen”. Se on ihan hyvä syy, varsinkin kun hoksaa lisätä kysyjälle, että tule tunnin päästä uudestaan.

Valitettavan usein kuulee myös esimerkiksi sellaisen vastauksen, että joku ei voi alkaa, kun hänellä on jo toinen kaveri. Kaveria kaipaavalle tuollainen vastaus voi olla satuttava. Varmasti kysyjä miettii, että miksi minä en mahdu leikkiin mukaan.

Raamatun ajatus ystävyydestä on hyvin yksiselitteinen: tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesikin tehtävän. Siihen on hyvä palata jokapäiväisissä tilanteissa, etenkin kun kyseessä on kaveruus tai ystävyys.

Tarvitaankohan tuota alakko nää mua -kysymystä lainkaan?

Sirkka Lehto

Lasten polku 9/2019, toimittajan terveisiä

Kuva: Erja Hatula